sälö

Wikisanakirjasta
Katso myös: Salo, Saló, salo, saló, säle

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sälö (1)

  1. vars. puusta syiden suuntaisesti osittain tai kokonaan irti lohjennut pitkikäs kappale
    Salama pirstoi puun sälöiksi ja pirstaleisi, niin täydellistä tuhoa näkee harvoin.
  2. (arkikieltä) toisinaan säle

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsælø/
  • tavutus: sä‧lö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sälö sälöt
genetiivi sälön sälöjen
partitiivi sälöä sälöjä
akkusatiivi sälö;
sälön
sälöt
sisäpaikallissijat
inessiivi sälössä sälöissä
elatiivi sälöstä sälöistä
illatiivi sälöön sälöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sälöllä sälöillä
ablatiivi sälöltä sälöiltä
allatiivi sälölle sälöille
muut sijamuodot
essiivi sälönä sälöinä
translatiivi sälöksi sälöiksi
abessiivi sälöttä sälöittä
instruktiivi sälöin
komitatiivi sälöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sälö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

luusälö, sälönokkainen

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sälö Kielitoimiston sanakirjassa