rajoitus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rajoitus (39)[1]

  1. jotain toimintaa rajoittava asia
    Ajonopeudelle moottoritiellä on asetettu rajoitus.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑjoi̯t̪us/
  • tavutus: ra‧joi‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rajoitus rajoitukset
genetiivi rajoituksen rajoitusten
rajoituksien
partitiivi rajoitusta rajoituksia
akkusatiivi rajoitus;
rajoituksen
rajoitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rajoituksessa rajoituksissa
elatiivi rajoituksesta rajoituksista
illatiivi rajoitukseen rajoituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rajoituksella rajoituksilla
ablatiivi rajoitukselta rajoituksilta
allatiivi rajoitukselle rajoituksille
muut sijamuodot
essiivi rajoituksena rajoituksina
translatiivi rajoitukseksi rajoituksiksi
abessiivi rajoituksetta rajoituksitta
instruktiivi rajoituksin
komitatiivi rajoituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rajoitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rajoitus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aikarajoitus, aluerajoitus, lapsirajoitus, liikkumisrajoitus, nopeusrajoitus, painorajoitus, päästörajoitus, rajoitusalue, rajoitusmerkki tuontirajoitus, tuotannonrajoitus, tuotantorajoitus, vientirajoitus

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39