kielto

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kielto (1-I)

  1. estävä käsky tai ohje

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkie̯lt̪o/
  • tavutus: kiel‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kielto kiellot
genetiivi kiellon kieltojen
partitiivi kieltoa kieltoja
akkusatiivi kielto;
kiellon
kiellot
sisäpaikallissijat
inessiivi kiellossa kielloissa
elatiivi kiellosta kielloista
illatiivi kieltoon kieltoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiellolla kielloilla
ablatiivi kiellolta kielloilta
allatiivi kiellolle kielloille
muut sijamuodot
essiivi kieltona kieltoina
translatiivi kielloksi kielloiksi
abessiivi kiellotta kielloitta
instruktiivi kielloin
komitatiivi kieltoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat ja sanaliitot[muokkaa]

ajokielto, esityskielto, hakkuukielto, hakukielto, hukkaamiskielto, julkaisukielto, kieltolaki, kieltolause, kieltomuoto, kieltosana, kieltotaulu, kieltoverbi, kilpailukielto, kokoontumiskielto, lomakielto, maahantulokielto, maahantuontikielto, maksukielto, myymiskielto, ohituskielto, pelikielto, poistumiskielto, porttikielto, pysäköintikielto, rakennuskielto, syrjimiskielto, toimenpidekielto, tuontikielto, täyskielto, uintikielto, ulkonaliikkumiskielto, vientikielto, virkakielto, virkakieltojärjestelmä, ydinkoekielto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kielto Kielitoimiston sanakirjassa
  • kielto Tieteen termipankissa