Siirry sisältöön

kielto

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
Kielto

Substantiivi

[muokkaa]

kielto (1-I)

  1. estävä käsky tai ohje

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkie̯lt̪o/
  • tavutus: kiel‧to

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kielto kiellot
genetiivi kiellon kieltojen
partitiivi kieltoa kieltoja
akkusatiivi kielto;
kiellon
kiellot
sisäpaikallissijat
inessiivi kiellossa kielloissa
elatiivi kiellosta kielloista
illatiivi kieltoon kieltoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiellolla kielloilla
ablatiivi kiellolta kielloilta
allatiivi kiellolle kielloille
muut sijamuodot
essiivi kieltona kieltoina
translatiivi kielloksi kielloiksi
abessiivi kiellotta kielloitta
instruktiivi kielloin
komitatiivi kieltoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiello-
vahva vartalo kielto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

kieltää + -o

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat ja sanaliitot
[muokkaa]

ajokielto, esityskielto, hakkuukielto, hakukielto, hukkaamiskielto, julkaisukielto, kieltolaki, kieltolause, kieltomuoto, kieltosana, kieltotaulu, kieltoverbi, kilpailukielto, kokoontumiskielto, lomakielto, lähestymiskielto, maahantulokielto, maahantuontikielto, maksukielto, myymiskielto, ohituskielto, pelikielto, poistumiskielto, porttikielto, pysäköintikielto, rakennuskielto, syrjimiskielto, toimenpidekielto, totaalikielto, tuontikielto, täyskielto, uintikielto, ulkonaliikkumiskielto, vientikielto, virkakielto, virkakieltojärjestelmä, ydinkoekielto

Idiomit

[muokkaa]
  • kerta kiellon päälle

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kielto Kielitoimiston sanakirjassa
  • kielto Tieteen termipankissa
  • kielto Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 399, 618, 629, 2184, 3957 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa