kieltolaki

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Kieltolaki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Kieltolain aikainen ratsia

Substantiivi[muokkaa]

kieltolaki (5-D)[1]

  1. alkoholin myynnin kielto; retorisesti myös eräiden muiden päihteiden kielto
    Suomessa oli kieltolaki vuosina 1919–1932.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkie̯lt̪oˌlɑki/
  • tavutus: kiel‧to‧la‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kieltolaki kieltolait
genetiivi kieltolain kieltolakien
(kieltolakein)
partitiivi kieltolakia kieltolakeja
akkusatiivi kieltolaki;
kieltolain
kieltolait
sisäpaikallissijat
inessiivi kieltolaissa kieltolaeissa
elatiivi kieltolaista kieltolaeista
illatiivi kieltolakiin kieltolakeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kieltolailla kieltolaeilla
ablatiivi kieltolailta kieltolaeilta
allatiivi kieltolaille kieltolaeille
muut sijamuodot
essiivi kieltolakina kieltolakeina
translatiivi kieltolaiksi kieltolaeiksi
abessiivi kieltolaitta kieltolaeitta
instruktiivi kieltolaein
komitatiivi kieltolakeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kieltolai-
vahva vartalo kieltolaki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista kielto ja laki

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-D