manne

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katso myös: Manne

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

manne (8)

  1. (halventava, rasistinen) varsinkin miespuolinen romani

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑnːe/
  • tavutus: man‧ne

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi manne mannet
genetiivi mannen mannejen
(mannein)
partitiivi mannea manneja
akkusatiivi manne;
mannen 		mannet
sisäpaikallissijat
inessiivi mannessa manneissa
elatiivi mannesta manneista
illatiivi manneen manneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mannella manneilla
ablatiivi mannelta manneilta
allatiivi mannelle manneille
muut sijamuodot
essiivi mannena manneina
translatiivi manneksi manneiksi
abessiivi mannetta manneitta
instruktiivi – mannein
komitatiivi – manneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo manne-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

meikämanne

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • manne Kielitoimiston sanakirjassa

Afrikaans[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

manne

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta man

Eteläsaame[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

manne

  1. (persoonapronomini) minä

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

manne

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta manna

Keskienglanti[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

manne

  1. rinnakkaismuoto sanasta man

Substantiivi[muokkaa]

manne

  1. rinnakkaismuoto sanasta mon

Keskihollanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

manne m./f.

  1. punottu kori

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

manne f.

  1. manna

Etymologia[muokkaa]

  • samaa tarkoittavasta muinaiskreikan sanasta μάννα

Substantiivi[muokkaa]

manne

  1. (taivutusmuoto) yksikön vokatiivi sanasta mannus

Oksitaani[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

manne m.

  1. aika

Pohjoissaame[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

manne

  1. miksi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • manne Saamelaiskielten etymologisessa tietokannassa Álgussa

Verbi[muokkaa]

manne

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin kaksikon ensimmäisen persoonan preesens verbistä mannat
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin monikon kolmannen persoonan imperfekti verbistä mannat

Ranska[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

manne f. (monikko mannes)

  1. manna
    les jeux télévisés, manne pour les chaînes de télévision
    televisioidut kisat, mannaa tv-kanaville
  2. odottamaton siunaus, positiivinen yllätys

Etymologia[muokkaa]

  • suoralaina latinasta

Substantiivi[muokkaa]

manne f. (monikko mannes)

  1. suuri punottu kori

Etymologia[muokkaa]

  • suoralaina keskihollannista

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • manne Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

manne

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä mannen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä mannen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mannen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä mannen
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=manne&oldid=4197937”