romani

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: romaani, Romani ja romaní
Wikipedia
Katso artikkeli Romani Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

romani
Kielikoodit
ISO 639-1:
ISO 639-2:
ISO 639-3:rom
Wikisanakirja
Aineisto:Romanin kieli

romani (6)[1]

  1. Pohjois-Intiasta aikoinaan lähteneen kiertolaiskansan jäsen, mustalainen, romaniheimon jäsen
  2. romanin kieli, romanikieli (kielitunnus: rom), indoarjalainen kieli, jota romanit puhuvat
  3. Suomen romanikieli (kielitunnus: rmf), puhujia Suomessa ja Ruotsissa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi romani romanit
genetiivi romanin romanien
romaneiden
romaneitten
partitiivi romania romaneita
romaneja
akkusatiivi romani;
romanin
romanit
sisäpaikallissijat
inessiivi romanissa romaneissa
elatiivi romanista romaneista
illatiivi romaniin romaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi romanilla romaneilla
ablatiivi romanilta romaneilta
allatiivi romanille romaneille
muut sijamuodot
essiivi romanina romaneina
translatiivi romaniksi romaneiksi
abessiivi romanitta romaneitta
instruktiivi romanein
komitatiivi romaneine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • romanikielinen rom ('mies', 'ihminen'). Nimitys hyväksyttiin kansanryhmälle romanien konferenssissa Lontoossa 1971.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Kieli
Yhdyssanat[muokkaa]

romanikulttuuri, romanimies, romaniväestö, romaniyhteisö

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • romani Kielitoimiston sanakirjassa
  • romani Tieteen termipankissa

Latina[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

rōmānī

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta rōmānus
  2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta rōmānus
  3. (taivutusmuoto) monikon maskuliinin nominatiivimuoto sanasta rōmānus

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6