tumma

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

tumma (10) (komparatiivi tummempi, superlatiivi tummin) (taivutus[luo])

  1. valaistukseltaan pimeä
  2. väriltään mustaan vivahtava
  3. (leivästä) jonka taikina sisältää leseitä
    Tuo kaupasta tummaa leipää.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪umːɑ/
  • tavutus: tum‧ma

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

tummanharmaa, tumma siirappi, tummasilmä, tummatukka, tummaverikkö

Substantiivi[muokkaa]

tumma (10)[1]

  1. romani, mustalainen
  2. mustaihoinen, neekeri
    hyvin soittaa neekerin poika / Lestijärven Discoländissä / se Kulmalan Jaanan tumma poika (Mikko Alatalo, Neekerin poika)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tumma tummat
genetiivi tumman tummien
(tummain)
partitiivi tummaa tummia
akkusatiivi tumma;
tumman
tummat
sisäpaikallissijat
inessiivi tummassa tummissa
elatiivi tummasta tummista
illatiivi tummaan tummiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tummalla tummilla
ablatiivi tummalta tummilta
allatiivi tummalle tummille
muut sijamuodot
essiivi tummana tummina
translatiivi tummaksi tummiksi
abessiivi tummatta tummitta
instruktiivi tummin
komitatiivi tummine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tumma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Ruotsi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

tumma (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

  1. peukaloida
  2. kopeloida
  3. kosketella

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10