kosketella

Suomi

Verbi

kosketella (67-C) (taivutus[luo])

1. frekventatiivinen koskea tai koskettaa useita kertoja toistuvasti fyysisesti

   Hän kosketteli pianon koskettimia.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoskeˌt̪elːɑˣ/
• tavutus: kos‧ke‧tel‧la

Etymologia

verbi koskettaa (heikko vokaalivartalo kosket|a- + pääte -ella)

Käännökset

1. koskettaa

englanti: touch

venäjä: касаться

Liittyvät sanat

• hiplailla
• sormeilla

Johdokset

• substantiivit: kosketteleminen, koskettelu

Aiheesta muualla

• kosketella Kielitoimiston sanakirjassa