meikämanne

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

meikämanne

  1. (persoonapronomini, vain miesten käyttämä) minä, meikäläinen
    Kas, pitkään riittänyt ei tili kortiston. Loppuviikon meikämanne syö taas kynsiään, ellei sossunjonoon tinkimään käy ylpeydestään. (Popeda)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmei̯kæˌmɑnːe/
  • tavutus: mei‧kä‧man‧ne

Huomautukset[muokkaa]

  • Verbi taipuu yksikön kolmannessa persoonassa.

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista meikä ja manne