siunaus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]siunaus (39)
- (uskonto) julki lausuttu toivomus, jonka voimalla pyritään saamaan yliluonnollisella tavalla jokin hyvä kohtaamaan nimeltä mainittua kohdetta, esimerkiksi henkilöä, paikkaa, eläintä tai esinettä
- (uskonto) edellisen toteuttaminen, siunaaminen
- (uskonto) rukous, joka sisältää siunaamisen
- (kuvaannollisesti) asia, jonka vaikutuksesta seuraa jotakin hyvää
- Sade on siunaus kuivalle maalle.
- (arkikieltä) hyväksyntä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsiu̯nɑus/ tai /ˈsiu̯nɑu̯s/
- tavutus: siu‧na‧us / siu‧naus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | siunaus | siunaukset |
| genetiivi | siunauksen | siunausten siunauksien |
| partitiivi | siunausta | siunauksia |
| akkusatiivi | siunaus; siunauksen |
siunaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | siunauksessa | siunauksissa |
| elatiivi | siunauksesta | siunauksista |
| illatiivi | siunaukseen | siunauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | siunauksella | siunauksilla |
| ablatiivi | siunaukselta | siunauksilta |
| allatiivi | siunaukselle | siunauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | siunauksena | siunauksina |
| translatiivi | siunaukseksi | siunauksiksi |
| abessiivi | siunauksetta | siunauksitta |
| instruktiivi | – | siunauksin |
| komitatiivi | – | siunauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | siunaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
siunaus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]4. asia, jonka vaikutuksesta seuraa jotakin hyvää
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: siunauksellinen