lama

Katso myös: lamă

Suomi

Substantiivi

lama (9)

1. (taloustiede) kansantalouden tilanne jossa bruttokansantuote yleisen määritelmän mukaan laskee (muutos on miinusmerkkistä) vähintään kahtena peräkkäisenä vuosineljänneksenä; taloustoiminnan supistumisen kausi, jonka seurauksena usein ilmenee tavallista enemmän irtisanomisia ja konkursseja; pitkittynyt, vähintään kahden vuosineljänneksen pituinen matalasuhdanne; vakavampi kuin taantuma
2. (uskonto) tiibetinbuddhalaisuudessa korkea-arvoinen uskonnollinen opettaja

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑmɑ/
• tavutus: la‧ma

Käännökset

1. taloudessa

englanti: recession, depression saksa: Depression f.

turkki: ekonomik kriz

2. uskonnollinen opettaja

englanti: lama espanja: lama m. italia: lama m.

ruotsi: lama yl. turkki: lama

Liittyvät sanat

• taantuma
• matalasuhdanne

Johdokset

• adjektiivit: lamaantunut, lamauttava, lamautunut
• substantiivit: lamautuminen
• verbit: lamaantua, lamata, lamauttaa, lamautua

Yhdyssanat

• kysyntälama, lamakausi, lamatila, loppulama, talouslama

Aiheesta muualla

• lama Kielitoimiston sanakirjassa
• lama Tieteen termipankissa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Lama. Kotimaisten kielten keskus
• Artikkeli 2462 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Englanti

Substantiivi

lama (monikko lamas)

1. (uskonto) lama
2. lamee (kangas)
3. rinnakkainen kirjoitusasu sanasta llama

Espanja

Substantiivi

lama f.

1. lieju, muta
2. lima

Substantiivi

lama m.

1. (uskonto) lama

Esperanto

Adjektiivi

lama

1. rampa

Galego

Substantiivi

lama f.

1. muta
2. suo

Indonesia

Adjektiivi

lama

1. vanha
2. pitkäkestoinen

Islanti

Adjektiivi

lama

1. halvattu, rampa

Verbi

lama

1. lamauttaa, halvaannuttaa

Italia

Substantiivi

lama f.

1. terä

Substantiivi

lama m.

1. laama
2. (uskonto) lama

Katalaani

Substantiivi

lama m.

1. sillihai
2. (uskonto) lama

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (sillihai) llúdria, marraix

Norja (bokmål)

Substantiivi

lama m.

1. laama
2. (uskonto) lama

Norja (nynorsk)

Substantiivi

lama m.

1. laama
2. (uskonto) lama

Norja (riksmål)

Substantiivi

lama yl.

1. laama
2. (uskonto) lama

Pohjoissaame

Verbi

lama

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin kieltomuoto verbistä lapmat
2. (taivutusmuoto) yksikön 2. persoonan imperatiivimuoto verbistä lapmat
3. (taivutusmuoto) imperatiivin kieltomuoto verbistä lapmat

Portugali

Substantiivi

lama f.

1. muta, rapa

Substantiivi

lama m.

1. laama
2. (uskonto) lama

Ranska

Substantiivi

lama m.

1. laama
2. (uskonto) lama

Aiheesta muualla

• lama Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Ruotsi

Adjektiivi

lama

1. (taivutusmuoto) yksikön yleissuvun heikko muoto sanasta lam
2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko muoto sanasta lam
3. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta lam

Substantiivi

lama yl. (1) (yks. määr. laman[luo], mon. epämäär. lamor[luo], mon. määr. lamorna[luo])

1. laama

   Två lamor och två kameler stoppades av polisen i Bredäng i Stockholm. (Aftonbladet)

   Poliisi pysäytti Bredängissä, Tukholmassa kaksi laamaa ja kaksi kamelia.

2. (uskonto) lama

Substantiivi

lama yl. (yks. määr. laman[luo], ei monikkoa)

1. laama (kangas)