lieju
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lieju (1)
- pehmeä, hienojakoinen ja vetinen maalaji, joka syntyy vesistöjen pohjalle kerääntyvästä orgaanisesta aineksesta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlie̯ju/
- tavutus: lie‧ju
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lieju | liejut |
genetiivi | liejun | liejujen |
partitiivi | liejua | liejuja |
akkusatiivi | lieju; liejun |
liejut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | liejussa | liejuissa |
elatiivi | liejusta | liejuista |
illatiivi | liejuun | liejuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | liejulla | liejuilla |
ablatiivi | liejulta | liejuilta |
allatiivi | liejulle | liejuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | liejuna | liejuina |
translatiivi | liejuksi | liejuiksi |
abessiivi | liejutta | liejuitta |
instruktiivi | – | liejuin |
komitatiivi | – | liejuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lieju- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: liejuinen
- substantiivit: liejukko
- verbit: liejuuntua
Yhdyssanat[muokkaa]
liejukana, liejukerrostuma, liejupohja, liejusavi, pohjalieju, savilieju