lieju
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]lieju (1)
- muta
- (geologia) pehmeä, hienojakoinen ja vetinen maalaji, joka syntyy vesistöjen pohjalle kerääntyvästä orgaanisesta aineksesta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlie̯ju/
- tavutus: lie‧ju
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |||
| kieliopilliset sijamuodot | |||||
| nominatiivi | lieju | liejut | |||
| genetiivi | liejun | liejujen | |||
| partitiivi | liejua | liejuja | |||
| akkusatiivi | lieju; liejun |
liejut | |||
| sisäpaikallissijat | |||||
| inessiivi | liejussa | liejuissa | |||
| elatiivi | liejusta | liejuista | |||
| illatiivi | liejuun | liejuihin | |||
| ulkopaikallissijat | |||||
| adessiivi | liejulla | liejuilla | |||
| ablatiivi | liejulta | liejuilta | |||
| allatiivi | liejulle | liejuille | |||
| muut sijamuodot | |||||
| essiivi | liejuna | liejuina | |||
| translatiivi | liejuksi | liejuiksi | |||
| abessiivi | liejutta | liejuitta | |||
| instruktiivi | – | liejuin | |||
| komitatiivi | – | liejuine- + omistusliite | |||
| vartalot | |||||
| vokaalivartalo | lieju- | ||||
| heikko vartalo | - | ||||
| vahva vartalo | - | konsonantti- vartalo |
- | ||
Käännökset
[muokkaa]1. muta
|
Alapuolella olevat käännökset on merkitty tarkistettaviksi. Käännöksien sijoittamisessa tai niiden aitoudessa on ongelmia. Jos käännös on oikea, sijoita se yllä olevista taulukoista oikeaan.
- puola: błoto
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: liejuinen
- substantiivit: liejukko
- verbit: liejuuntua
Yhdyssanat
[muokkaa]liejukana, liejukerrostuma, liejupohja, liejusavi, liejutokko, pohjalieju, savilieju