lieju

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lieju (1)

  1. pehmeä, hienojakoinen ja vetinen maalaji, joka syntyy vesistöjen pohjalle kerääntyvästä orgaanisesta aineksesta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlie̯ju/
  • tavutus: lie‧ju

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lieju liejut
genetiivi liejun liejujen
partitiivi liejua liejuja
akkusatiivi lieju;
liejun
liejut
sisäpaikallissijat
inessiivi liejussa liejuissa
elatiivi liejusta liejuista
illatiivi liejuun liejuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liejulla liejuilla
ablatiivi liejulta liejuilta
allatiivi liejulle liejuille
muut sijamuodot
essiivi liejuna liejuina
translatiivi liejuksi liejuiksi
abessiivi liejutta liejuitta
instruktiivi liejuin
komitatiivi liejuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lieju-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

liejukana, liejukerrostuma, liejupohja, liejusavi, pohjalieju, savilieju

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lieju Kielitoimiston sanakirjassa
  • lieju Tieteen termipankissa