kaupunki

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Kaupunki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Ilmakuva Chicagon suurkaupungista

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kaupunki (5-G) (monikko kaupungit)

  1. sivilisaation muodostama taajama, joka ylittää paikallisesti ympäristön kantokyvyn ja edellyttää resurssien tuontia kulutettaviksi laajemmalta sen olemassaolon edellytyksenä olevalta alueelta
  2. monissa maissa lainsäädännössä tarkemmin määritellyn tyyppinen kunnallishallinnollinen yksikkö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑupuŋki/
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: kau‧pun‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kaupunki kaupungit
genetiivi kaupungin kaupunkien
(kaupunkein)
partitiivi kaupunkia kaupunkeja
akkusatiivi kaupunki; kaupungin kaupungit
Sisäpaikallissijat
inessiivi kaupungissa kaupungeissa
elatiivi kaupungista kaupungeista
illatiivi kaupunkiin kaupunkeihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kaupungilla kaupungeilla
ablatiivi kaupungilta kaupungeilta
allatiivi kaupungille kaupungeille
Muut
essiivi kaupunkina kaupunkeina
translatiivi kaupungiksi kaupungeiksi
abessiivi kaupungitta kaupungeitta
instruktiivi kaupungein
komitatiivi kaupunkeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

esikaupunki, hallintokaupunki, hansakaupunki, kantakaupunki, kaupunginarkisto, kaupunginasemakaava, kaupunginosa, kaupunginhallinto, kaupunginhallitus, kaupunginjohtaja, kaupunginportti, kaupunkiasema, kaupunkiasunto, kaupunkiasutus, kaupunkikaasu, kaupunkikierros, kaupunkikoti, kaupunkiliikenne, kaupunkilähetys, kaupunkioikeus pikkukaupunki, pääkaupunki, rannikkokaupunki, satamakaupunki, satelliittikaupunki, suurkaupunki, teollisuuskaupunki, tytärkaupunki, yliopistokaupunki

Aiheesta muualla[muokkaa]