grad

Katso myös: Grad

Kroaatti

Substantiivi

grad m. 

1. kaupunki

Substantiivi

grad m. 

1. rae, raesade

Liittyvät sanat

Synonyymit

1. krupa

Substantiivi

grad m. 

1. aste

Etymologia

aste: latinan sanasta gradus

Puola

Substantiivi

grad m.

1. rae, raesade
2. gooni, uusaste

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui grad
määräinen	gradului
monikko	unor grade
määräinen	gradelor

grad n. (määräinen: gradul, monikko: grade, määräinen: gradele)

1. (matematiikka, fysiikka, ilmatiede) aste

Ruotsi

Adjektiivi

Taivutus
Positiivi
predikatiivinen		adjektiivinen
		epämääräinen		määräinen
m.	grad	m.	grad	m.	grade
yl.		yl.		yl.	grada
n.	gratt	n.	gratt	n.
mon.	grada	mon.	grada	mon.
Komparatiivi
gradare
Superlatiivi
predikatiivinen			adjektiivinen
gradast			yl./m. den gradaste n. det gradaste mon. de gradaste

grad

1. (tekniikka) suorakulmainen; tasainen, suora

Substantiivi

grad (3) (yks. määr. graden, mon. epämäär. grader, mon. määr. graderna)

1. aste, suuruus, mittakaava

   Hon fick andra gradens brännskador på armen.

   Hän sai toisen asteen palovammoja armeijassa.

2. (matematiikka, fysiikka, ilmatiede) aste
3. askel, porras
4. etappi, vaihe
5. arvo; arvoasteikko
6. oppiarvo
7. (tekniikka) jäyste
8. ulottuvaisuus

Serbia

Substantiivi

grȃd m. (kyrillinen: град)

1. kaupunki

Substantiivi

grȁd m. (kyrillinen: град)

1. rae, raesade

Substantiivi

grȃd m. (kyrillinen: град)

1. aste

Etymologia

aste: latinan sanasta gradus

Sloveeni

Substantiivi

grad m.

1. kaupunki

Substantiivi

grad m.

1. aste

Etymologia

aste: latinan sanasta gradus