grad

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	grȃd	grȁdovi
genetiivi	grȃda	grȁdōvā
datiivi-lokatiivi	grȃduD gráduL	grȁdovima
akkusatiivi	grȃd	grȁdove
vokatiivi	grade	grȁdovi
instrumentaali	grȃdom	grȁdovima

grȃd m. 

1. kaupunki

Ääntäminen

• IPA: /grâːd/
• tavutus: grad

Etymologia

kantaslaavin *gordъ

Liittyvät sanat

• gradski, velegrad

Aiheesta muualla

• grȃd¹ Hrvatski jezični portal
• grȃd Školski rječnik hrvatskoga jezika

Substantiivi

	yksikkö
nominatiivi	grȁd
genetiivi	grȁda
datiivi-lokatiivi	grȁduD gràduL
akkusatiivi	grȁd
vokatiivi	grade
instrumentaali	grȁdom

grȁd m. 

1. rae, raesade

Ääntäminen

• IPA: /grâd/
• tavutus: grad

Etymologia

kantaslaavin *gradъ

Liittyvät sanat

Synonyymit

• tuča, krupa

Aiheesta muualla

• grȁd Hrvatski jezični portal
• grȁd Školski rječnik hrvatskoga jezika

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	grȃd	gradi
genetiivi	grada	gradi/grada
datiivi-lokatiivi	gradu	gradima
akkusatiivi	grȃd	grade
vokatiivi	grade	gradi
instrumentaali	gradom	gradima

grȃd m. 

1. aste

Ääntäminen

• IPA: /grâːd/
• tavutus: grad

Etymologia

latinan sanasta gradus ’aste’

Aiheesta muualla

• grȃd² Hrvatski jezični portal
• grȃd Školski rječnik hrvatskoga jezika

Puola

Substantiivi

grad m.

1. rae, raesade
2. gooni, uusaste

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui grad
määräinen	gradului
monikko	unor grade
määräinen	gradelor

grad n. (määräinen: gradul, monikko: grade, määräinen: gradele)

1. (matematiikka, fysiikka, ilmatiede) aste

Ruotsi

Adjektiivi

grad

Taivutus
Positiivi
predikatiivinen		adjektiivinen
		epämääräinen		määräinen
yl.	grad	yl.	grad	m.	grade[luo]
				yl.	grada
n.	gratt [luo]	n.	gratt [luo]	n.
mon.	grada[luo]	mon.	grada[luo]	mon.
Komparatiivi
gradare [luo]
Superlatiivi
predikatiivinen			adjektiivinen
gradast [luo]			yl./m.den gradaste [luo] n.det gradaste mon. de gradaste

1. (tekniikka) suorakulmainen; tasainen, suora

Substantiivi

grad yl. (3) (yks. määr. graden[luo], mon. epämäär. grader[luo], mon. määr. graderna[luo])

1. aste, suuruus, mittakaava

   Hon fick andra gradens brännskador på armen.

   Hän sai toisen asteen palovammoja armeijassa.

2. (matematiikka, fysiikka, ilmatiede) aste
3. askel, porras
4. etappi, vaihe
5. arvo; arvoasteikko
6. oppiarvo
7. (tekniikka) jäyste
8. ulottuvaisuus

Liittyvät sanat

• gradera

Aiheesta muualla

• grad Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• grad Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Serbia

Substantiivi

grȃd m. (kyrillinen град)

1. kaupunki

Substantiivi

grȁd m. (kyrillinen град)

1. rae, raesade

Substantiivi

grȃd m. (kyrillinen град)

1. aste

Etymologia

aste: latinan sanasta gradus

Sloveeni

Substantiivi

grad m.

1. kaupunki

Substantiivi

grad m.

1. aste

Etymologia

aste: latinan sanasta gradus