villa

Suomi

Tupasvilla (Eriophorum vaginatum)

Substantiivi

villa (9)

1. pitkäkarvaisista eläimistä saatava kuitu, jota käytetään tekstiilien raaka-aineena

   Kotimaisen villan saatavuus on heikko pienten lammasmäärien vuoksi.

2. (kasvitiede) eräitä suovillojen (Eriophorum) suvun kasveja

   tupasvilla (E. vaginatum)

3. eräistä kuituisista materiaaleista etenkin yhdyssanojen jälkiosana

   vuorivilla, mineraalivilla

   teräsvilla

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋilːɑ/

• tavutus: vil‧la

Etymologia

Vanha balttilainen laina, indoeurooppalaistesta sanasta *h₂wĺ̥h₁neh₂. Sukulaissanat ovat mm. latvian ja liettuan vilna, saksan Wolle, englannin wool, ranskan laine ja espanjan ja latinan lana.

Käännökset

1. kuitu

bulgaria: вълна f. englanti: wool espanja: lana f. fääri: ull hollanti: wol islanti: ull f. italia: lana f. ketšua: millma latina: lana f. liettua: vilna norja: ull pohjoissaame: ul´lu portugali: lã f.

puola: wełna f. ranska: laine f. romania: lână f. ruotsi: ull saksa: Wolle f. serbia: vuna, вуна f. slovakki: vlna f. sloveeni: volna f. tšekki: vlna f. ukraina: вовна f. valkovenäjä: воўна f. venäjä: шерсть f. viro: vill

Liittyvät sanat

• angora
• mohair
• kašmir, kashmir

Johdokset

• adjektiivit: villainen, villava
• substantiivit: villakko
• verbit: villoittaa

Yhdyssanat

angoravilla, himmeävilla, hoikkavilla, kampavilla, karitsanvilla, karstavilla, kašmirvilla, kesävilla, kivivilla, laamanvilla, lampaanvilla, lasivilla, lastuvilla, lettovilla, leukavilla, luhtavilla, lumppuvilla, merinovilla, mineraalivilla, niittyvilla, peltovilla, pohjavilla, puhallusvilla, puuvilla, raionvilla, rasvavilla, ruostevilla, sekoitevilla, selluvilla, shetlanninvilla, suovilla, talvivilla, teräsvilla, tupasvilla, töppövilla, villahiki, villahuivi, villahuopa, villakangas, villakaulaliina, villakoira, villakuitu, villakäsine, villalanka, villalapanen, villalumppu, villamatto, villamusliini, villamyssy, villaneule, villanhiki, villanuttu, villapaita, villapipo, villapusero, villarasva, villaröijy, villasukka, villatakki, villatrikoo, villatähkä, villavaate, villavaha, vuohenvilla, vuorivilla

Substantiivi

villa

1. korkeatasoinen huvila

   ylelliset villat ja huoneistot

Huomautukset

• joillakin seuduilla omakotitalo on ollut villa; vrt. ruotsin villa
• esiintyy nykyään etenkin matkailumainoksissa ym. ulkomaisista yhteyksissä

Käännökset

1. korkeatasoinen huvila

Ks. huvila

Aiheesta muualla

• villa Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

Substantiivi

villa f. (monikko villas)

1. huvila
2. kaupunki, kauppala (paikka jolla on etuoikeuksia kyliin verrattuna)
3. kaupunginhallitus
4. (Argentiina) slummi

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (slummi) villa miseria

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	vīlla	vīllae
akkusatiivi	vīllam	vīllās
genetiivi	vīllae	vīllārum
datiivi	vīllae	vīllīs
ablatiivi	vīllā	vīllīs

vīlla f. (1)

1. tila, maatila

Norja

Substantiivi

vila

1. huvila
2. omakotitalo

Ranska

Substantiivi

villa f. (monikko villas[luo])

1. huvila, maaseutuasunto

Aiheesta muualla

• villa Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Ruotsi

Substantiivi

villa yl. (1) (yks. määr. villan [luo], mon. epämäär. villor [luo], mon. määr. villorna [luo])

1. (riikinruotsi) omakotitalo
2. (suomenruotsi) huvila, kesämökki
3. harhakuva

Unkari

Substantiivi

villa

1. haarukka
2. hanko, talikko

Etymologia

• slaavilainen, vrt. serbokroatian vile ’heinähanko’

Liittyvät sanat

• vasvilla

Substantiivi

villa

1. huvila

Etymologia

• italian sanasta villa ’huvila’