hanko

Wikisanakirjasta
Katso myös: Hanko

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hanko (1-G) (monikko hangot)

  1. haarapäinen työväline, heinähanko

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑŋko/
  • tavutus: han‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hanko hangot
genetiivi hangon hankojen
partitiivi hankoa hankoja
akkusatiivi hanko;
hangon
hangot
sisäpaikallissijat
inessiivi hangossa hangoissa
elatiivi hangosta hangoista
illatiivi hankoon hankoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hangolla hangoilla
ablatiivi hangolta hangoilta
allatiivi hangolle hangoille
muut sijamuodot
essiivi hankona hankoina
translatiivi hangoksi hangoiksi
abessiivi hangotta hangoitta
instruktiivi hangoin
komitatiivi hankoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hango-
vahva vartalo hanko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hangonvarsi, hankoaura, heinähanko, hiilihanko

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hanko Kielitoimiston sanakirjassa