hankoaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hankoaminen (38)
- teonnimi verbistä hangota
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hankoaminen | hankoamiset |
| genetiivi | hankoamisen | hankoamisten hankoamisien |
| partitiivi | hankoamista | hankoamisia |
| akkusatiivi | hankoaminen; hankoamisen |
hankoamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hankoamisessa | hankoamisissa |
| elatiivi | hankoamisesta | hankoamisista |
| illatiivi | hankoamiseen | hankoamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hankoamisella | hankoamisilla |
| ablatiivi | hankoamiselta | hankoamisilta |
| allatiivi | hankoamiselle | hankoamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hankoamisena (hankoamisna) |
hankoamisina |
| translatiivi | hankoamiseksi | hankoamisiksi |
| abessiivi | hankoamisetta | hankoamisitta |
| instruktiivi | – | hankoamisin |
| komitatiivi | – | hankoamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hankoamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hankoamis- | |