huvila

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Huvila


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huvila (12)[1]

  1. alkuaan pienehkö omakotitalo tai vapaa-ajan asunto, nyk. suurehko vapaa-ajan asunto

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huvila huvilat
genetiivi huvilan huviloiden
huviloitten
(huvilain)
partitiivi huvilaa huviloita
akkusatiivi huvila;
huvilan
huvilat
sisäpaikallissijat
inessiivi huvilassa huviloissa
elatiivi huvilasta huviloista
illatiivi huvilaan huviloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huvilalla huviloilla
ablatiivi huvilalta huviloilta
allatiivi huvilalle huviloille
muut sijamuodot
essiivi huvilana huviloina
translatiivi huvilaksi huviloiksi
abessiivi huvilatta huviloitta
instruktiivi huviloin
komitatiivi huviloine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Daniel Europaeuksen ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassaan (1853) esittämä uudissana[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hirsihuvila, huvila-alue, huvila-asukas, huvila-asutus, huvilamurto, huvilapalsta, huvilateltta, huvilatontti, huvilavakuutus, huvilayhdyskunta, kesähuvila, loistohuvila, pitsihuvila, puuhuvila

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • huvila Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).