vuna

Serbia

Substantiivi

vȕna f. (kyrillinen вуна)

1. villa

Ääntäminen

• IPA: /'ʋûna/

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	vȕna	vȕne
genetiivi	vȕnē	vȗnā
datiivi-lokatiivi	vȕni	vȕnama
akkusatiivi	vȕnu	vȕne
vokatiivi	vuno	vȕne
instrumentaali	vȕnōm	vȕnama

Etymologia

• slaavilainen *vьlna, vrt. tšekin/slovakin vlna, venäjän волна