ville

Norja

Verbi

ville (vil, ville, villet)

1. haluta, tahtoa
2. futuuria ilmaiseva apuverbi, kun tapahtuma on lähes varma; aikoa

Ranska

Substantiivi

ville f. (monikko villes[luo])

1. kaupunki

Ääntäminen

• IPA: /vil/

Etymologia

• latinan sanasta villa

Liittyvät sanat

Synonyymit

• cité, commune

Vastakohdat

• campagne

Johdokset

• substantiivit: village

Yhdyssanat

• centre-ville, ville-d'eaux, ville-dortoir

Aiheesta muualla

• ville Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Ruotsi

Verbi

ville

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperfektimuoto verbistä vilja

Tanska

Verbi

ville

1. (modaalinen, + infinitiivi) tahtoa tehdä jotakin, haluta tehdä jotakin

   Jeg vil synge med dig.

   Haluan laulaa kanssasi.

2. (modaalinen, preesensissä: vil gøre noget) ilmaisee futuuria; aikoa tehdä jotakin
3. (modaalinen, imperfektissä: ville gøre noget) ilmaisee konditionaalia; -isi-

Taivutus

Persoonamuodot

muoto	aktiivi	passiivi
preesens	vil	–
imperfekti	ville	–
perfekti	har villet	–
pluskvamperfekti	havde villet	–
imperatiivi	vil	–

Apuverbi

• have

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: ville
• passiivin infinitiivi: –
• part. prees: villende
• part. perf: –