taajama

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Taajama Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

taajama (10)[1]

  1. tiheästi asuttu ja rakennettu alue

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑːjɑmɑ/
  • tavutus: taa‧ja‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taajama taajamat
genetiivi taajaman taajamien
(taajamain)
partitiivi taajamaa taajamia
akkusatiivi taajama;
taajaman
taajamat
sisäpaikallissijat
inessiivi taajamassa taajamissa
elatiivi taajamasta taajamista
illatiivi taajamaan taajamiin
ulkopaikallissijat
adessiivi taajamalla taajamilla
ablatiivi taajamalta taajamilta
allatiivi taajamalle taajamille
muut sijamuodot
essiivi taajamana taajamina
translatiivi taajamaksi taajamiksi
abessiivi taajamatta taajamitta
instruktiivi taajamin
komitatiivi taajamine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo taajama-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta taaja[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

keskustaajama, taajamamerkki, taajamametsä, taajamanopeus

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. taajama.