maaseutu
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]maaseutu
- harvaan asuttu, us. haja-asutettu alue kaupunkien ulkopuolella
- Pekka asuu nykyään maaseudulla pienessä kylässä.
- Maaseudun autioituminen on lähes pysähtynyt.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmɑːˌseu̯t̪u/
- tavutus: maa‧seu‧tu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | maaseutu | maaseudut |
| genetiivi | maaseudun | maaseutujen |
| partitiivi | maaseutua | maaseutuja |
| akkusatiivi | maaseutu; maaseudun |
maaseudut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | maaseudussa | maaseuduissa |
| elatiivi | maaseudusta | maaseuduista |
| illatiivi | maaseutuun | maaseutuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | maaseudulla | maaseuduilla |
| ablatiivi | maaseudulta | maaseuduilta |
| allatiivi | maaseudulle | maaseuduille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | maaseutuna | maaseutuina |
| translatiivi | maaseuduksi | maaseuduiksi |
| abessiivi | maaseudutta | maaseuduitta |
| instruktiivi | – | maaseuduin |
| komitatiivi | – | maaseutuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | maaseudu- | |
| vahva vartalo | maaseutu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]yhdyssana sanoista maa ja seutu
Sana on oppitekoinen uudissana, jonka ensiesiintymä suomen kirjakielessä on Daniel Europaeuksen 1853 ilmestyneessä teoksessa Svenskt-Finskt Handlexikon - Ruotsalais-suomalainen sanakirja.[1]
Käännökset
[muokkaa]1. harvaan asuttu, us. haja-asutettu alue kaupunkien ulkopuolella
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]maaseutuasutus, maaseutukaupunki, maaseutukeskus, maaseutukiertue, maaseutukunta, maaseutuväestö
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 662. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.