maaseutu

Suomi

Substantiivi

maaseutu

1. harvaan asuttu, us. haja-asutettu alue kaupunkien ulkopuolella

   Pekka asuu nykyään maaseudulla pienessä kylässä.

   Maaseudun autioituminen on lähes pysähtynyt.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑːˌseu̯t̪u/
• tavutus: maa‧seu‧tu

Etymologia

yhdyssana sanoista maa ja seutu

Sana on oppitekoinen uudissana, jonka ensiesiintymä suomen kirjakielessä on Daniel Europaeuksen 1853 ilmestyneessä teoksessa Svenskt-Finskt Handlexikon - Ruotsalais-suomalainen sanakirja.

Käännökset

1. harvaan asuttu, us. haja-asutettu alue kaupunkien ulkopuolella

englanti: country, countryside ido: ruro italia: campagna f. japani: 田舎 portugali: campo m. ranska: campagne f.

romania: sat n. saksa: Land n. Hinterland n. tšekki: venkov turkki: kırsal alan, taşra venäjä: сельская местность, (ilmaisuissa asua maaseudulla) село

Liittyvät sanat

• haja-asutettu
• haja-asutus
• kaupunki,
• maalainen,
• maaseutulainen
• taajama

Yhdyssanat

maaseutuasutus, maaseutukaupunki, maaseutukeskus, maaseutukiertue, maaseutukunta, maaseutuväestö

Aiheesta muualla

• maaseutu Kielitoimiston sanakirjassa
• maaseutu Tieteen termipankissa