karhu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Karhu
Wikipedia
Katso myös artikkeli Karhu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Karhu kellii.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karhu (1)

  1. ruskeakarhu (Ursus arctos), kaikkiruokainen metsissä viihtyvä nisäkäs, Euroopan suurin petoeläin, jolla on useita hyvittelynimiä: mesikämmen, nalle, otso, kontio; karhu nukkuu talviunta
  2. (arkikieltä) maksukehotus, karhukirje
    Lähetin jo toisen karhun, kun Virtanen ei ole vieläkään maksanut laskuaan.
    Puhelinoperaattorilta saapui karhukirje.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi karhu karhut
genetiivi karhun karhujen
(karhuin)
partitiivi karhua karhuja
akkusatiivi karhu; karhun karhut
Sisäpaikallissijat
inessiivi karhussa karhuissa
elatiivi karhusta karhuista
illatiivi karhuun karhuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi karhulla karhuilla
ablatiivi karhulta karhuilta
allatiivi karhulle karhuille
Muut
essiivi karhuna karhuina
translatiivi karhuksi karhuiksi
abessiivi karhutta karhuitta
instruktiivi karhuin
komitatiivi karhuine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • rajoittuu itämerensuomeen, johdettu samasta lähtömuodosta kuin karhea, "karkea"; karhi, "oksaisesta puusta tehty äes" << suomalais-volgalainen *karča, "risu, oksa". Laajemmalle levinneitä vastineita etäsukukielissä on sanoilla kontio, ohto, otso (Oksanen: Karhu, kontio, ohto ja otso – Karhun nimitysten kielellisillä lähteillä, s. 14)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]