karhukainen
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]karhukainen (38)
- Tardigrada-pääjakson eläin. Karhukaiset ovat pieniä (alle 2:n mm kokoisia) ja jaokkeellisia eläimiä, joita elää lähes kaikkialla maapallolla
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑrhuˌkɑi̯nen/
- tavutus: kar‧hu‧kai‧nen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karhukainen | karhukaiset |
| genetiivi | karhukaisen | karhukaisten karhukaisien |
| partitiivi | karhukaista | karhukaisia |
| akkusatiivi | karhukainen; karhukaisen |
karhukaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karhukaisessa | karhukaisissa |
| elatiivi | karhukaisesta | karhukaisista |
| illatiivi | karhukaiseen | karhukaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karhukaisella | karhukaisilla |
| ablatiivi | karhukaiselta | karhukaisilta |
| allatiivi | karhukaiselle | karhukaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karhukaisena (karhukaisna) |
karhukaisina |
| translatiivi | karhukaiseksi | karhukaisiksi |
| abessiivi | karhukaisetta | karhukaisitta |
| instruktiivi | – | karhukaisin |
| komitatiivi | – | karhukaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karhukaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
karhukais- | |
Etymologia
[muokkaa]oletettavasti johdos sanasta karhu
Käännökset
[muokkaa]1. Tardigrada-pääjakson eläin
|
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- karhukainen Kielitoimiston sanakirjassa