karhea

Suomi

Substantiivi

karhea (15) (komparatiivi karheampi, superlatiivi karhein) (taivutus[luo])

1. epätasainen

   Kissan kieli on karhea.

2. (äänestä) säröinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrheɑ/
• tavutus: kar‧he‧a

Liittyvät sanat

• uudenkarhea
• karheus
• karhiainen

Vastakohta

• sileä

Aiheesta muualla

• karhea Kielitoimiston sanakirjassa