karu
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
 |
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
karu (1) (komparatiivi karumpi, superlatiivi karuin) (taivutus [luo])
- (maastosta) autio, niukkakasvuinen
- Kuusikko karulla kasvupaikalla
- askeettinen, koruton
- Asuintila on melko hienosteleva ja kaukana luostarin muusta karusta yksinkertaisuudesta.
- kaunistelematon
- karu totuus, karu sanoma
- kova, tyly
- karu kohtalo, karu tappio, karu paluu arkeen
- Suomi putosi finaalista karulla tavalla.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑru/
- tavutus: ka‧ru
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: karusti
Aiheesta muualla[muokkaa]
- karu Kielitoimiston sanakirjassa
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
karu (gen karu, part karu)
- karhu
- Karud magavad kogu talve. – Karhut nukkuvat koko talven.
Taivutus[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
- karulik
- emakaru , emaskaru, karuema, karupoeg
- karujaht
- pruunkaru, kaeluskaru, jääkaru, bambuskaru, pesukaru
- joomakaru, merekaru, mürakaru
- karukell, karukõrv, karulauk, karuputk, karusõrg, karutubakas
- karukaer, karuvabarn
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Eesti keele põhisõnavara sõnastik : karu
- karu Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)