Siirry sisältöön

karu

Wikisanakirjasta
Katso myös: käru

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

karu (1) (komparatiivi karumpi, superlatiivi karuin) (taivutus[luo])

  1. (maastosta) autio, niukkakasvuinen
    Kuusikko karulla kasvupaikalla
  2. askeettinen, koruton
    Asuintila on melko hienosteleva ja kaukana luostarin muusta karusta yksinkertaisuudesta.
  3. kaunistelematon
    karu totuus, karu sanoma
  4. kova, tyly
    karu kohtalo, karu tappio, karu paluu arkeen
    Suomi putosi finaalista karulla tavalla.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkɑru/
  • tavutus: ka‧ru

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • karu Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

karu (gen karu, part karu)

  1. karhu
    Karud magavad kogu talve. – Karhut nukkuvat koko talven.

Taivutus

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]