kouko
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (vanhentunut) karhu
- (vanhentunut) isokokoinen mies
- (vanhentunut) paha olento, kummitus
- Veräjällä Vento seisoi, Vennon poika portahalla, loukossa Vahinko vaani, Kouko kohtasi ovella. (Leino, Tumma)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kouko | kouvot |
| genetiivi | kouvon | koukojen |
| partitiivi | koukoa | koukoja |
| akkusatiivi | kouko; kouvon |
kouvot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kouvossa | kouvoissa |
| elatiivi | kouvosta | kouvoista |
| illatiivi | koukoon | koukoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kouvolla | kouvoilla |
| ablatiivi | kouvolta | kouvoilta |
| allatiivi | kouvolle | kouvoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koukona | koukoina |
| translatiivi | kouvoksi | kouvoiksi |
| abessiivi | kouvotta | kouvoitta |
| instruktiivi | – | kouvoin |
| komitatiivi | – | koukoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kouvo- | |
| vahva vartalo | kouko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |