kolo

Suomi

Substantiivi

kolo (1) (monikko kolot)

1. pieni kuoppa tai syvennys, reikä
2. eräiden eläinten pesä tai niiden kaivertama kulkuaukko

   Hiiret pinkaisivat koloonsa.

3. (lapsellinen) karies, bakteerien tuottaman maitohapon syövyttämä reikä hampaan kiilteessä
4. (kuvaannollisesti) oleskelutila

Käännökset

aukko tai kuoppa pinnassa

englanti: hole espanja: hueco italia: buco m., buca f.

ruotsi: hål tšekki: díra venäjä: дыра, отверстие, яма

Esperanto

Substantiivi

kolo

1. kaula

Ido

Substantiivi

kolo

1. kaula

Kroaatti

Substantiivi

kȍlo n.

1. pyörä
2. piiri; piirissä tanssittava kansantanssi

Serbia

Substantiivi

kȍlo n. (kyrillinen: коло)

1. pyörä
2. piiri; piirissä tanssittava kansantanssi
3. (elektr.) piiri

   integrisano kolo – integroitu piiri

Tšekki

Substantiivi

kolo n.

1. pyörä
2. polkupyörä
3. (urheilu) kierros, erä
4. kierros (vaaleissa)

   První kolo prezidentských voleb v Chorvatsku – Kroatian presidentinvaalien ensimmäinen kierros

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	kolo	kola
genetiivi	kola	kol
datiivi	kolu	kolům
akkusatiivi	kolo	kola
vokatiivi	kolo	kola
lokatiivi	kole / kolu*	kolech
instrumentaali	kolem	koly

Liittyvät sanat

• kolečko, kolář
• bicykl