kolo

Suomi

Substantiivi

kolo (1) (monikko kolot)

1. pieni kuoppa tai syvennys, reikä
2. eräiden eläinten pesä tai niiden kaivertama kulkuaukko

   Hiiret pinkaisivat koloonsa.

3. (lapsellinen) karies, bakteerien tuottaman maitohapon syövyttämä reikä hampaan kiilteessä
4. (kuvaannollisesti) oleskelutila

Ääntäminen

• IPA: [ˈkʷo̞lʷo̞]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	kolo	kolot
genetiivi	kolon	kolojen (koloin)
partitiivi	koloa	koloja
akkusatiivi	kolo; kolon	kolot
Sisäpaikallissijat
inessiivi	kolossa	koloissa
elatiivi	kolosta	koloista
illatiivi	koloon	koloihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	kololla	koloilla
ablatiivi	kololta	koloilta
allatiivi	kololle	koloille
Muut
essiivi	kolona	koloina
translatiivi	koloksi	koloiksi
abessiivi	kolotta	koloitta
instruktiivi	–	koloin
komitatiivi	–	koloine- + omistusliite

Käännökset

aukko tai kuoppa pinnassa

englanti: hole espanja: hueco italia: buco m., buca f.

ruotsi: hål tšekki: díra venäjä: дыра, отверстие, яма

Esperanto

Substantiivi

kolo

1. kaula

Ido

Substantiivi

kolo

1. kaula

Kroaatti

Substantiivi

kȍlo n.

1. pyörä
2. piiri; piirissä tanssittava kansantanssi

Serbia

Substantiivi

kȍlo n. (kyrillinen: коло)

1. pyörä
2. piiri; piirissä tanssittava kansantanssi
3. (elektr.) piiri

   integrisano kolo – integroitu piiri

Tšekki

Substantiivi

kolo n.

1. pyörä
2. polkupyörä
3. (urheilu) kierros, erä
4. kierros (vaaleissa)

   První kolo prezidentských voleb v Chorvatsku – Kroatian presidentinvaalien ensimmäinen kierros

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	kolo	kola
genetiivi	kola	kol
datiivi	kolu	kolům
akkusatiivi	kolo	kola
vokatiivi	kolo	kola
lokatiivi	kole / kolu*	kolech
instrumentaali	kolem	koly

Liittyvät sanat

• kolečko, kolář
• bicykl