tyyppi

Suomi

Substantiivi

tyyppi (5-B) (monikko tyypit)

1. henkilö, joka leimallisesti edustaa tietyn ryhmän kaikkien jäsenten tunnusmerkillistä kokonaisuutta; perikuva jollekin

   Tuntemattomalle tyypille on ominaista, ettei tästä tiedetä enempää kuin muistakaan tuntemattomista, eli ei juuri mitään.

2. (arkikieltä) tuntematon henkilö

   Joku tyyppi kävi kysymässä sua.

3. (biologia) tyyppiyksilöt
4. (kirjapaino) kirjake; kirjakemuoto
5. (tietotekniikka) muuttujan tai vakion ominaisuus, joka kertoo mitä sen sisältämä tieto esittää, tietotyyppi

   Int-tyypin muuttuja voi sisältää kokonaisluvun väliltä -32 768–32 767.

Ääntäminen

• IPA: [ˈt̪ʷyːpːi]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	tyyppi	tyypit
genetiivi	tyypin	tyyppien (tyyppein)
partitiivi	tyyppiä	tyyppejä
akkusatiivi	tyyppi; tyypin	tyypit
Sisäpaikallissijat
inessiivi	tyypissä	tyypeissä
elatiivi	tyypistä	tyypeistä
illatiivi	tyyppiin	tyyppeihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	tyypillä	tyypeillä
ablatiivi	tyypiltä	tyypeiltä
allatiivi	tyypille	tyypeille
Muut
essiivi	tyyppinä	tyyppeinä
translatiivi	tyypiksi	tyypeiksi
abessiivi	tyypittä	tyypeittä
instruktiivi	–	tyypein
komitatiivi	–	tyyppeine- + omistusliite

Käännökset

1. tietynlainen henkilö

romania: tip m. ruotsi: typ

unkari: zsáner viro: tüüp

4. kirjapaino

englanti: type viro: tüüp

Liittyvät sanat

• biotyyppi, tyypillinen, perustyyppi, rakennetyyppi