erä
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
erä (10)
- osuus jostain sovitusta määrästä
- pelin sovittu kokonaisuus, pelierä
- eränkäynti, metsästys
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | erä | erät |
| genetiivi | erän | erien (eräin) |
| partitiivi | erää | eriä |
| akkusatiivi | erä; erän | erät |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erässä | erissä |
| elatiivi | erästä | eristä |
| illatiivi | erään | eriin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erällä | erillä |
| ablatiivi | erältä | eriltä |
| allatiivi | erälle | erille |
| Muut | ||
| essiivi | eränä | erinä |
| translatiivi | eräksi | eriksi |
| abessiivi | erättä | erittä |
| instruktiivi | – | erin |
| komitatiivi | – | erine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
urheilu
metsästys
|
|
