erämaa

Katso myös: Erämaa

Suomi

Erämaa

Substantiivi

erämaa (18)

1. asumaton seutu, varsinkin aiemmin metsästysmaa

   Ennen erällä käytiin erämailla.

2. (kuvaannollisesti) autiomaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈeræˌmɑː/
• tavutus: e‧rä‧maa

Etymologia

• yhdyssana sanoista erä ja maa

Käännökset

1. asumaton seutu, varsinkin aiemmin metsästysmaa

englanti: wilderness kroaatti: divljina f. ranska: région f. inhabitée

ruotsi: ödemark saksa: Wüste f., Wüstenei f.; Einöde f., Wildnis f.

Liittyvät sanat

• autiomaa
• erä
• eränkäynti

Yhdyssanat

erämaa-alue, erämaapuhelin, erämaataival, hiekkaerämaa, kivierämaa

Aiheesta muualla

• erämaa Kielitoimiston sanakirjassa
• erämaa Tieteen termipankissa