ero
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
ero (1)
- se, miten jokin poikkeaa toisesta
- Minusta niillä ei ole mitään eroa.
- Sukupuolten välillä on monia eroja.
- erilleen lähtö
- En kestäisi pitkää eroa kotimaastani.
- ihmissuhteen päättyminen
- Matille ja Maijalle tuli hiljan ero.
- viran tai aseman jättäminen
- (matematiikka) erotus
- Mitta-arvojen ero oli suuri.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | ero | erot |
| genetiivi | eron | erojen |
| partitiivi | eroa | eroja |
| akkusatiivi | ero; eron | erot |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erossa | eroissa |
| elatiivi | erosta | eroista |
| illatiivi | eroon | eroihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erolla | eroilla |
| ablatiivi | erolta | eroilta |
| allatiivi | erolle | eroille |
| Muut | ||
| essiivi | erona | eroina |
| translatiivi | eroksi | eroiksi |
| abessiivi | erotta | eroitta |
| instruktiivi | – | eroin |
| komitatiivi | – | eroine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
1. se, miten jokin poikkeaa toisesta
|
|
2. erilleen lähteminen
|
|
virasta, asemasta
|
3. ihmissuhteen päättyminen
|
|
4. erotus
|
[muokkaa] Liittyvät sanat
[muokkaa] Johdokset
[muokkaa] Esperanto
[muokkaa] Substantiivi
ero
[muokkaa] Ido
[muokkaa] Substantiivi
ero
[muokkaa] Italia
[muokkaa] Verbi
ero
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä essere
- Da giovane ero più forte.
