ero
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ero (1)
- se, miten jokin poikkeaa toisesta
- Minusta niillä ei ole mitään eroa.
- Sukupuolten välillä on monia eroja.
- erilleen lähtö
- En kestäisi pitkää eroa kotimaastani.
- ihmissuhteen päättyminen, avioero
- Matille ja Maijalle tuli hiljan ero.
- viran tai aseman jättäminen
- (matematiikka) erotus
- Mitta-arvojen ero oli suuri.
- erillään olo, erossaolo
- Kissa ja koira ovat erossa toisistaan.
- etäisyys, välimatka
- Sillä ja sillä on eroa 1 metri.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈero/, [ˈe̞ro̞]
- tavutus: e‧ro
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ero | erot |
| genetiivi | eron | erojen |
| partitiivi | eroa | eroja |
| akkusatiivi | ero; eron |
erot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erossa | eroissa |
| elatiivi | erosta | eroista |
| illatiivi | eroon | eroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erolla | eroilla |
| ablatiivi | erolta | eroilta |
| allatiivi | erolle | eroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erona | eroina |
| translatiivi | eroksi | eroiksi |
| abessiivi | erotta | eroitta |
| instruktiivi | – | eroin |
| komitatiivi | – | eroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ero- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. se, miten jokin poikkeaa toisesta
|
2. erilleen lähteminen
|
3. ihmissuhteen päättyminen
|
4. virasta, asemasta
|
6. erillään olo, erossaolo
|
7. etäisyys, välimatka
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: eroava
- adverbit: eroten
- substantiivit: eriytyminen, eroaminen, eroavaisuus, eroavuus, eroti, erottaja, erottelu, erotus
- verbit: eriytyä, erota, erottaa, erottua
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
aikaero, aste-ero, asumusero, avioero, avoero, eroahdistus, eroanomus, erohakemus, erojuhla, erokirja, eronhetki, eronpyyntö, eropaperit, eroperuste, eroraha, erosija, erotodistus, erotuomari, erovuoro, hinnanero, hintaero, ikäero, joukkoero, jännite-ero, korkeusero, kurssiero, laatuero, luokkaero, lämpöero, maaliero, mielipide-ero, näkemysero, pesäero, pituusero, potentiaaliero, rakenne-ero, sukupuoliero, tasoero, tuloero, virkaero, vivahde-ero, voimakkuusero
Aiheesta muualla[muokkaa]
Esperanto[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ero (yks. akk. eron; mon. eroj, mon. akk. erojn)
Ido[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ero (yksikön akkusatiivi eron; monikko eri, monikon akkusatiivi erin)
Italia[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ero
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä essere
- Da giovane ero più forte.