reikä

Suomi

Substantiivi

reikä (10-D) (monikko reiät)

1. kappaleen läpi menevä lyhyehkö aukko, kolo

   Minun taskussani on reikä.

   Kurkista tuosta avaimenreiästä.

2. (alatyylinen) ruumiinaukko
3. hammasmätä, karies hampaassa
4. (urheilu) keilailussa keilakuvio jota ei voi paikata
5. (urheilu) golfissa väylä jonka perällä olevaan koloon pallo pitää lyödä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	reikä	reiät
genetiivi	reiän	reikien (reikäin)
partitiivi	reikää	reikiä
akkusatiivi	reikä; reiän	reiät
Sisäpaikallissijat
inessiivi	reiässä	rei'issä
elatiivi	reiästä	rei'istä
illatiivi	reikään	reikiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	reiällä	rei'illä
ablatiivi	reiältä	rei'iltä
allatiivi	reiälle	rei'ille
Muut
essiivi	reikänä	reikinä
translatiivi	reiäksi	rei'iksi
abessiivi	reiättä	rei'ittä
instruktiivi	–	rei'in
komitatiivi	–	reikine- + omistusliite

Käännökset

aukko

englanti: hole hollanti: gat n. italia: buco m.

pohjoissaame: ráigi viro: ava

kolo

Katso kolo

karies

Katso karies

Liittyvät sanat

• paikka, paikko

Johdokset

• verbit: rei'ittää

Yhdyssanat

• avaimenreikä, henkireikä