kuoppa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuoppa (10-B)

  1. maahan kaivettu syvennys tai reikä
  2. tien kantavaan kerrokseen syntynyt reikä
  3. maakellari
    Viime talvena perunat säilyivät hyvin kuopassa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuo̯pːɑ/
  • tavutus: kuop‧pa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuoppa kuopat
genetiivi kuopan kuoppien
(kuoppain)
partitiivi kuoppaa kuoppia
akkusatiivi kuoppa;
kuopan
kuopat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuopassa kuopissa
elatiivi kuopasta kuopista
illatiivi kuoppaan kuoppiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuopalla kuopilla
ablatiivi kuopalta kuopilta
allatiivi kuopalle kuopille
muut sijamuodot
essiivi kuoppana kuoppina
translatiivi kuopaksi kuopiksi
abessiivi kuopatta kuopitta
instruktiivi kuopin
komitatiivi kuoppine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kuopa-
vahva vartalo kuoppa-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hammaskuoppa, harjukuoppa, hiekkakuoppa, hymykuoppa, ilmakuoppa, istutuskuoppa, kainalokuoppa, kranaatinkuoppa, kranaattikuoppa, kuoppaistutus, kuoppakauha, kuoppakorotus, kuoppamäki, leukakuoppa, maakuoppa, nappikuoppa, niskakuoppa, nivelkuoppa, nälkäkuoppa, palkkakuoppa, perunakuoppa, pyyntikuoppa, salakuoppa, silmäkuoppa, sorakuoppa, sudenkuoppa, vesikuoppa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuoppa Kielitoimiston sanakirjassa
  • kuoppa Tieteen termipankissa