kola

Wikisanakirjasta
Katso myös: kȫła, kõla, köła

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kola (10)

  1. lumikola: auramainen työkalu lumen luontiin ja työntämiseen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkolɑ/, [ˈkʷo̞lɑ̝]
  • tavutus: ko‧la

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kola kolat
genetiivi kolan kolien
(kolain)
partitiivi kolaa kolia
akkusatiivi kola;
kolan
kolat
sisäpaikallissijat
inessiivi kolassa kolissa
elatiivi kolasta kolista
illatiivi kolaan koliin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolalla kolilla
ablatiivi kolalta kolilta
allatiivi kolalle kolille
muut sijamuodot
essiivi kolana kolina
translatiivi kolaksi koliksi
abessiivi kolatta kolitta
instruktiivi kolin
komitatiivi koline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kola-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kola Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

kola (10)

  1. kolapähkinä elintarvikkeena
  2. kolapähkinällä maustettu virvoitusjuoma, kolajuoma

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kola Kielitoimiston sanakirjassa

Anagrammit[muokkaa]

lako, loka, olka

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kola (monikko kolas)

  1. kolapuu, kolapähkinä
  2. (harvinainen, vanhahtava) rinnakkaismuoto sanasta cola

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kola

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta kolo
  2. (taivutusmuoto) monikon nominatiivi sanasta kolo
  3. (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta kolo
  4. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivi sanasta kolo
  5. (taivutusmuoto) monikon vokatiivi sanasta kolo

Puola[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kola f.

  1. koolapuu (suvun Cola kasvi)
  2. kolajuoma

Substantiivi[muokkaa]

kola

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta kolo (kaikki merkitykset)
  2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivi sanasta kolo (”kaveri, tyyppi”)
  3. (taivutusmuoto) monikon nominatiivi sanasta kolo (”yliopiston koe”)
  4. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivi sanasta kolo (”yliopiston koe”)
  5. (taivutusmuoto) monikon vokatiivi sanasta kolo (”yliopiston koe”)

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kola yl. (1) (yks. määr. kolan [luo], mon. epämäär. kolor[luo], mon. määr. kolorna [luo])

  1. kermakaramelli, kinuski
  2. kolajuoma

Verbi[muokkaa]

kola (1)

  1. hiiltää puuta
  2. (slangia) kuolla, delata

Turkki[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kola

  1. tärkki
  2. tärkkelys
  3. kolapähkinä
  4. kolajuoma