varus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]varus (39)
- (vanhahtava) varustus, varuste, suojus
- (murteellinen, itämurteet) ennalta varalle hankittu tavara[1]
- (heraldiikka) vaakunassa kuvattu eläimen ruumiinosa kuten (nelijalkaisen otuksen) sarvi, hammas, kynsi, kavio tai sorkka; siivekkään kynsi, jalkojen höyhenetön osa tai nokka; kalan evä tai pyrstö. Eläinten muut osat, kuten kieli, korvat, parta, harja ja heltat eivät kuulu varuksiin.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑrus/
- tavutus: va‧rus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varus | varukset |
| genetiivi | varuksen | varusten varuksien |
| partitiivi | varusta | varuksia |
| akkusatiivi | varus; varuksen |
varukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varuksessa | varuksissa |
| elatiivi | varuksesta | varuksista |
| illatiivi | varukseen | varuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varuksella | varuksilla |
| ablatiivi | varukselta | varuksilta |
| allatiivi | varukselle | varuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varuksena | varuksina |
| translatiivi | varukseksi | varuksiksi |
| abessiivi | varuksetta | varuksitta |
| instruktiivi | – | varuksin |
| komitatiivi | – | varuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | varukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
varus- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]lantiovarus, suojavarus, varusesine, varushuone, varusjoukko, varuskamari, varuskirjanpito, varuskunta, varusluettelo, varusmies, varusnumero, varuspaikka, varuspuku, varusvarasto, varusveijari, varusväki
Aiheesta muualla
[muokkaa]- varus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana varustaa.
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana varustaa.