varus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

varus (39)

  1. (vanhahtava) varustus, varuste, suojus
  2. (murteellinen, itämurteet) ennalta varalle hankittu tavara[1]
  3. (heraldiikka) vaakunassa kuvattu eläimen ruumiinosa kuten (nelijalkaisen otuksen) sarvi, hammas, kynsi, kavio tai sorkka; siivekkään kynsi, jalkojen höyhenetön osa tai nokka; kalan evä tai pyrstö. Eläinten muut osat, kuten kieli, korvat, parta, harja ja heltat eivät kuulu varuksiin.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑrus/
  • tavutus: va‧rus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi varus varukset
genetiivi varuksen varusten
varuksien
partitiivi varusta varuksia
akkusatiivi varus;
varuksen 		varukset
sisäpaikallissijat
inessiivi varuksessa varuksissa
elatiivi varuksesta varuksista
illatiivi varukseen varuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi varuksella varuksilla
ablatiivi varukselta varuksilta
allatiivi varukselle varuksille
muut sijamuodot
essiivi varuksena varuksina
translatiivi varukseksi varuksiksi
abessiivi varuksetta varuksitta
instruktiivi – varuksin
komitatiivi – varuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo varukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		varus-

Etymologia[muokkaa]

Vara-vartalon johdos.[2]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

lantiovarus, suojavarus, varusesine, varushuone, varusjoukko, varuskamari, varuskirjanpito, varuskunta, varusluettelo, varusmies, varusnumero, varuspaikka, varuspuku, varusvarasto, varusveijari, varusväki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • varus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana varustaa.
  2. ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana varustaa.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=varus&oldid=4244100”