vaimo
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vaimo (1)
- miehensä kanssa naimisissa oleva naispuolinen puoliso, aviovaimo
- Matilla on vaimo ja kolme lasta.
- Polygamiassa miehellä saattaa olla monta vaimoa.
- Vaimoni on muiden rouvien kanssa alkanut harrastaa vatsatanssia.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑi̯mo/, [ˈʋɑimo̞]
- tavutus: vai‧mo
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaimo | vaimot |
| genetiivi | vaimon | vaimojen |
| partitiivi | vaimoa | vaimoja |
| akkusatiivi | vaimo; vaimon |
vaimot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaimossa | vaimoissa |
| elatiivi | vaimosta | vaimoista |
| illatiivi | vaimoon | vaimoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaimolla | vaimoilla |
| ablatiivi | vaimolta | vaimoilta |
| allatiivi | vaimolle | vaimoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaimona | vaimoina |
| translatiivi | vaimoksi | vaimoiksi |
| abessiivi | vaimotta | vaimoitta |
| instruktiivi | – | vaimoin |
| komitatiivi | – | vaimoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaimo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
- kantauralin *wajmV ’sydän’ (V = vokaali); vanhassa suomen kielessä vaimo merkitsi myös ’itseä’, ’sielua’
Käännökset[muokkaa]
1. miehensä kanssa naimisissa oleva naispuolinen puoliso, aviovaimo
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
aviovaimo, avovaimo, edustusvaimo, jalkavaimo, lempivaimo, leskivaimo, mallivaimo, sivuvaimo, vaimoeläjä, vaimoihminen, vaimomarkkinat, vaimonosto, vaimoväki
Vieruskäsitteet[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vaimo Kielitoimiston sanakirjassa