vaimo
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vaimo (1)
- naimisissa oleva naispuolinen puoliso, aviovaimo
- Matilla on vaimo ja kolme lasta.
- Polygamiassa miehellä saattaa olla monta vaimoa.
- Vaimoni on muiden rouvien kanssa alkanut harrastaa vatsatanssia.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑi̯mo/, [ˈʋɑimo̞]
- tavutus: vai‧mo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaimo | vaimot |
| genetiivi | vaimon | vaimojen |
| partitiivi | vaimoa | vaimoja |
| akkusatiivi | vaimo; vaimon |
vaimot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaimossa | vaimoissa |
| elatiivi | vaimosta | vaimoista |
| illatiivi | vaimoon | vaimoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaimolla | vaimoilla |
| ablatiivi | vaimolta | vaimoilta |
| allatiivi | vaimolle | vaimoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaimona | vaimoina |
| translatiivi | vaimoksi | vaimoiksi |
| abessiivi | vaimotta | vaimoitta |
| instruktiivi | – | vaimoin |
| komitatiivi | – | vaimoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaimo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- kantauralin wajmV ’sydän’ (V = vokaali); vanhassa suomen kielessä vaimo merkitsi myös ’itseä’, ’sielua’ (vrt. viron vaim)
Käännökset
[muokkaa]1. miehensä kanssa naimisissa oleva naispuolinen puoliso, aviovaimo
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]aviovaimo, avovaimo, edustusvaimo, jalkavaimo, lempivaimo, leskivaimo, mallivaimo, sivuvaimo, vaimoeläjä, vaimoihminen, vaimomarkkinat, vaimonhakkaaja, vaimonosto, vaimoväki
Vieruskäsitteet
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- vaimo Kielitoimiston sanakirjassa