Siirry sisältöön

piika

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Piika Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

piika (9-D)

  1. naispuolinen palvelija, erityisesti maatalon naispuolinen työntekijä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpiːkɑ/, [ˈpiːkɑ]
  • tavutus: pii‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piika piiat
genetiivi piian piikojen
(piikain)
partitiivi piikaa piikoja
akkusatiivi piika;
piian
piiat
sisäpaikallissijat
inessiivi piiassa piioissa
elatiivi piiasta piioista
illatiivi piikaan piikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi piialla piioilla
ablatiivi piialta piioilta
allatiivi piialle piioille
muut sijamuodot
essiivi piikana piikoina
translatiivi piiaksi piioiksi
abessiivi piiatta piioitta
instruktiivi piioin
komitatiivi piikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo piia-
vahva vartalo piika-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

keskiaikainen ruotsalainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

käenpiika, lapsenpiika, piianpeili, sinipiika, vanhapiika

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • piika Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).