piika

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

piika (9-D)

  1. naispuolinen palvelija, erityisesti maatalon naispuolinen työntekijä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpiːkɑ/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi piika piiat
genetiivi piian piikojen
(piikain)
partitiivi piikaa piikoja
akkusatiivi piika; piian piiat
Sisäpaikallissijat
inessiivi piiassa piioissa
elatiivi piiasta piioista
illatiivi piikaan piikoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi piialla piioilla
ablatiivi piialta piioilta
allatiivi piialle piioille
Muut
essiivi piikana piikoina
translatiivi piiaksi piioiksi
abessiivi piiatta piioitta
instruktiivi piioin
komitatiivi piikoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]