Siirry sisältöön

renki

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Renki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Renkejä

Substantiivi[muokkaa]

renki (5-G)

  1. maatalon vakituinen miespuolinen työntekijä agraarikaudella
    Rengin työsuhde oli yleensä automaattisesti uudistuva ja sopimuskausi kesti kekristä kekriin. Rengille kuului talosta täysi ylöspito.
    Mikko Mattilan renki, oikea isäntärenki.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈreŋki/, [ˈreŋki]
  • tavutus: ren‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi renki rengit
genetiivi rengin renkien
(renkein)
partitiivi renkiä renkejä
akkusatiivi renki;
rengin
rengit
sisäpaikallissijat
inessiivi rengissä rengeissä
elatiivi rengistä rengeistä
illatiivi renkiin renkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rengillä rengeillä
ablatiivi rengiltä rengeiltä
allatiivi rengille rengeille
muut sijamuodot
essiivi renkinä renkeinä
translatiivi rengiksi rengeiksi
abessiivi rengittä rengeittä
instruktiivi rengein
komitatiivi renkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rengi-
vahva vartalo renki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

keskiaikainen ruotsalainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

isäntärenki, palkkarenki, renkitupa, saapasrenki, taksirenki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • renki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).