renki

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

renki (5-G)

  1. maatalon vakituinen miespuolinen työntekijä agraarikaudella
    Rengin työsuhde oli yleensä automaattisesti uudistuva ja sopimuskausi kesti kekristä kekriin. Rengille kuului talosta täysi ylöspito.
    Mikko Mattilan renki, oikea isäntärenki.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈreŋki]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi renki rengit
genetiivi rengin renkien
partitiivi renkiä renkejä
akkusatiivi renki; rengin rengit
sisäpaikallissijat
inessiivi rengissä rengeissä
elatiivi rengistä rengeistä
illatiivi renkiin renkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rengillä rengeillä
ablatiivi rengiltä rengeiltä
allatiivi rengille rengeille
muut sijamuodot
essiivi renkinä renkeinä
translatiivi rengiksi rengeiksi
abessiivi rengittä rengeittä
instruktiivi rengein
komitatiivi renkeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

isäntärenki, palkkarenki, renkitupa, saapasrenki, taksirenki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • renki Kielitoimiston sanakirjassa