renki

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

renki (5-G)

  1. maatalon vakituinen miespuolinen työntekijä agraarikaudella
    Rengin työsuhde oli yleensä automaattisesti uudistuva ja sopimuskausi kesti kekristä kekriin. Rengille kuului talosta täysi ylöspito.
    Mikko Mattilan renki, oikea isäntärenki.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈreŋki]

Taivutus[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

isäntärenki, palkkarenki, renkitupa, saapasrenki, taksirenki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • renki Kielitoimiston sanakirjassa