vanhapiika
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vanhapiika
- (vanhahtava, joskus halventava) lapsuuden kodissa tai yksin asuva ikääntynyt nainen, joka ei ole ikinä ollut naimisissa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑnhɑˌpiːkɑ/
- tavutus: van‧ha‧pii‧ka
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. lapsuuden kodissa tai yksin asuva ikääntynyt nainen, joka ei ole ikinä ollut naimisissa
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
ikäneito, isosisko, vanhapoika
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vanhapiika Kielitoimiston sanakirjassa