piikoa

Suomi

Verbi

piikoa (52-D) (taivutus[luo])

1. toimia piikana, työskennellä piikana

Ääntäminen

• IPA: /ˈpiːkoɑˣ/
• tavutus: pii‧ko‧a

Etymologia

substantiivi piika (vahva vokaalivartalo piik|a- + pääte -oa)

Käännökset

1. toimia piikana, työskennellä piikana

pohjoissaame: biigot

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: piikominen

Aiheesta muualla

• piikoa Kielitoimiston sanakirjassa