rouva

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rouva (10)

  1. naimisissa oleva tai ollut nainen, kuten eronnut tai leski. Lyhenne rva.
    Herra ja Rouva Mäkinen saapuivat paikalle.
    Oman aviokumppanin kohdalla ei yleensä käytetä rouva-nimitystä vaan häntä kutsutaan vaimoksi.
  2. myös naimattomasta aikuisesta naisesta puhuttaessa tai häntä puhuteltaessa käytetty nimitys
    Päästäisitkö rouvan istumaan.
    Olkaa hyvä rouva, täällä on teille paikka.
  3. (korttipeli) kuvallinen pelikortti, joka on arvoltaan sotamiehen ja kuninkaan välissä, kuningatar
    Kaksi rouvaa voittaa ässähain.
  4. (vanhahtava) (kiertoilmaus) etenkin vaatetusalalla naispuolisesta lihavahkosta tai lihavasta asiakkaasta tai tämän vaatekoosta
    rouvain koot

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈrouβːɑ]


Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rouva rouvat
genetiivi rouvan rouvien
(rouvain)
partitiivi rouvaa rouvia
akkusatiivi rouva; rouvan rouvat
sisäpaikallissijat
inessiivi rouvassa rouvissa
elatiivi rouvasta rouvista
illatiivi rouvaan rouviin
ulkopaikallissijat
adessiivi rouvalla rouvilla
ablatiivi rouvalta rouvilta
allatiivi rouvalle rouville
muut sijamuodot
essiivi rouvana rouvina
translatiivi rouvaksi rouviksi
abessiivi rouvatta rouvitta
instruktiivi rouvin
komitatiivi rouvine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
  1. (naimisissa oleva nainen) kotirouva, leskirouva, linnanrouva, pikkurouva,
  2. (kohtelias puhuttelu aikuisesta naisesta) kamarirouva, rautarouva,
  3. (pelikortti) herttarouva, patarouva, ristirouva, ruuturouva
  4. (kookas naisasiakas) rouvakoko, rouvamalli
Liittyvät sanonnat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rouva Kielitoimiston sanakirjassa