uoma

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

uoma (10)[1]

  1. veden virtaustaan varten maanperään kovertama ura
  2. uurros, ura, avattu reitti, tehty syvennys
    Talvisin alukset kulkevat pitkin jäänmurtajan avaamaa uomaa.
  3. (kuvaannollisesti) asioiden säännöllinen kulku
    Niin elämä asettui taas uomaansa.

Ääntäminen[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uoma uomat
genetiivi uoman uomien
(uomain)
partitiivi uomaa uomia
akkusatiivi uoma;
uoman
uomat
sisäpaikallissijat
inessiivi uomassa uomissa
elatiivi uomasta uomista
illatiivi uomaan uomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi uomalla uomilla
ablatiivi uomalta uomilta
allatiivi uomalle uomille
muut sijamuodot
essiivi uomana uomina
translatiivi uomaksi uomiksi
abessiivi uomatta uomitta
instruktiivi uomin
komitatiivi uomine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

jokiuoma, sivu-uoma, puronuoma, pääuoma, lasku-uoma, valtauoma, vedenuoma, vesiuoma

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uoma Kielitoimiston sanakirjassa
  • uoma Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10