luoma

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Luoma


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

luoma (10)

  1. luomistyön tulos
  2. (murteellinen, Etelä-Pohjanmaa) puro, pieni joki tai sen haara
    Kadonnut pikkupoika hukkui luomaan (iltalehti.fi)
  3. (murteellinen, Kuusamo) lampi
  4. apaja, apajapaikka
    Tulimme luomalle ja aloitimme nuottauksen.
    Siltä luomalta vedettiin useita apajia ja aina vain kalaa riitti.
  5. luomi
    Korvan tyveen on ilmaantunut uusi luoma.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luoma luomat
genetiivi luoman luomien
(luomain)
partitiivi luomaa luomia
akkusatiivi luoma; luoman luomat
sisäpaikallissijat
inessiivi luomassa luomissa
elatiivi luomasta luomista
illatiivi luomaan luomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi luomalla luomilla
ablatiivi luomalta luomilta
allatiivi luomalle luomille
muut sijamuodot
essiivi luomana luomina
translatiivi luomaksi luomiksi
abessiivi luomatta luomitta
instruktiivi luomin
komitatiivi luomine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

henkilöluoma, jumalanluoma, luojanluoma, luomakunta, nuottaluoma, rantaluoma, selkäluoma, silakkaluoma

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • luoma Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

luoma

  1. luoda-verbin agenttipartisiippi
    Oi tähti, Jumalan luoma!