tola

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Tola ja tōla


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tola (10)

  1. (vanhentunut, murteellinen) reen tai suksen jälki[1]
  2. (kuvaannollisesti) suunta johon jokin on menossa
    olla hyvällä tolalla
    mennä tolaltaan

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tola tolat
genetiivi tolan tolien
(tolain)
partitiivi tolaa tolia
akkusatiivi tola; tolan tolat
Sisäpaikallissijat
inessiivi tolassa tolissa
elatiivi tolasta tolista
illatiivi tolaan toliin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tolalla tolilla
ablatiivi tolalta tolilta
allatiivi tolalle tolille
Muut
essiivi tolana tolina
translatiivi tolaksi toliksi
abessiivi tolatta tolitta
instruktiivi tolin
komitatiivi toline-
+ omistusliite

Huomautukset[muokkaa]

Sanan taivutusmuotoja käytetään adverbeina: tolalla(-an), tolalle(-en), tolalta(-an).

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 339. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.