tola

Suomi

Substantiivi

tola (10)

(vanhentunut, murteellinen) reen tai suksen jälki^[1]
(kuvaannollisesti) suunta, johon jokin on menossa
olla hyvällä tolalla

mennä tolaltaan

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪olɑ/
tavutus: to‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tola	tolat
genetiivi	tolan	tolien (tolain)
partitiivi	tolaa	tolia
akkusatiivi	tola; tolan	tolat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tolassa	tolissa
elatiivi	tolasta	tolista
illatiivi	tolaan	toliin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tolalla	tolilla
ablatiivi	tolalta	tolilta
allatiivi	tolalle	tolille
muut sijamuodot
essiivi	tolana	tolina
translatiivi	tolaksi	toliksi
abessiivi	tolatta	tolitta
instruktiivi	–	tolin
komitatiivi	–	toline- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tola-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Huomautukset

Sanan taivutusmuotoja käytetään adverbeina: tolalla(-an), tolalle(-en), tolalta(-an).

Käännökset

1. suksen tai reen jälki lumessa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

2. suunta, johon jokin on menossa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

uoma

Aiheesta muualla

tola Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

Substantiivi

tola

narri, pelle
tollo, typerys

Yläsorbi

Adverbi

tola

kuitenkin, joka tapauksessa

Aiheesta muualla

tola Hornjoserbsko-němski słownik

Konjunktio

tola

(rinnastuskonjunktio) mutta

Aiheesta muualla

tola Hornjoserbsko-němski słownik

Viitteet

↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 339. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.

[1] Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 339. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.

[1]