Siirry sisältöön

tola

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tola (10)

  1. (vanhentunut, murteellinen) reen tai suksen jälki[1]
  2. (kuvaannollisesti) suunta, johon jokin on menossa
    olla hyvällä tolalla
    mennä tolaltaan

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪olɑ/
  • tavutus: to‧la

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tola tolat
genetiivi tolan tolien
(tolain)
partitiivi tolaa tolia
akkusatiivi tola;
tolan
tolat
sisäpaikallissijat
inessiivi tolassa tolissa
elatiivi tolasta tolista
illatiivi tolaan toliin
ulkopaikallissijat
adessiivi tolalla tolilla
ablatiivi tolalta tolilta
allatiivi tolalle tolille
muut sijamuodot
essiivi tolana tolina
translatiivi tolaksi toliksi
abessiivi tolatta tolitta
instruktiivi tolin
komitatiivi toline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tola-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • tola Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tola

  1. narri, pelle
  2. tollo, typerys

Taivutus

[muokkaa]
  Näytä/piilota taivutustaulukko
yksikkö monikko
nominatiivitolatolad
genetiivitolatolade
partitiivitolatolasid
illatiivitolassetoladesse
inessiivitolastolades
elatiivitolasttoladest
allatiivitolaletoladele
adessiivitolaltoladel
ablatiivitolalttoladelt
translatiivitolakstoladeks
terminatiivitolanitoladeni
essiivitolanatoladena
abessiivitolatatoladeta
komitatiivitolagatoladega

Yläsorbi

[muokkaa]

Adverbi

[muokkaa]

tola

  1. kuitenkin, joka tapauksessa

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • tola Hornjoserbsko-němski słownik

Konjunktio

[muokkaa]

tola

  1. (rinnastuskonjunktio) mutta

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • tola Hornjoserbsko-němski słownik

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 339. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.