tukka

Suomi

Substantiivi

tukka (10-A)

1. hiusten muodostama karvapeite päälaella, hiukset yhdessä ovat tukka

   Tukka muodostuu hiuksista samoin kuin metsä puista.

2. (slangia) häpykarvoitus

   Sillä tyypillä oli tummat hiukset mutta oranssi tukka.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tukka	tukat
genetiivi	tukan	tukkien (tukkain)
partitiivi	tukkaa	tukkia
akkusatiivi	tukka; tukan	tukat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tukassa	tukissa
elatiivi	tukasta	tukista
illatiivi	tukkaan	tukkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tukalla	tukilla
ablatiivi	tukalta	tukilta
allatiivi	tukalle	tukille
muut sijamuodot
essiivi	tukkana	tukkina
translatiivi	tukaksi	tukiksi
abessiivi	tukatta	tukitta
instruktiivi	–	tukin
komitatiivi	–	tukkine- + omistusliite

Käännökset

1. hiusten muodostama karvapeite päälaella, hiukset yhdessä ovat tukka

babuza: tau, ratta bali: bok bima: honggo bonggi: obuk chamorro: gapotulu, pulu chuuk: wúún englanti: hair espanja: pelo m.[es] havaiji: lauoho indonesia: rambut jaava: rambut kambera: luŋgi kapingamarangi: hulu kavalan: vokko maisin: kesaa malaiji: rambut mangareva: rouro maori: makawe niue: fulu, lauulu nukuoro: hulu

palau: chúi ponape: pitenmoaŋ pukapuka: laūlu ranska: cheveux, chevelure rapanui: huru rarotonga: rauru rotuma: leva ruotsi: hår, lugg saksa: Haar n. samoa: lauulu sloveeni: dlaka sunda: rambut, buuk tagalog: buhók tahiti: rouru thao: fukish tokelau: fulu, lauulu tuamotu: huru tuvalu: fulu, lauulu wanukaka: logi yap: piy

Liittyvät sanat

• takatukka, tekotukka

Yhdyssanat

harjastukka, irtotukka, jenkkitukka, kiharatukka, liinatukka, nahkatukka, niskatukka, otsatukka, pellavatukka, pitkätukka, poikatukka, polkkatukka, punatukka, pystytukka, pörrötukka, rastatukka, siilitukka, syntymätukka, takkutukka, tekotukka, tukankasvu, tukankuivain, tukanleikkaus, tukanleikkuu, tukanraja, tukkakoskelo, tukkalaite, tukkamuoti, tukkanuotta, tukkapölly, tukkasotka, tummatukka

Aiheesta muualla

• tukka Kielitoimiston sanakirjassa