tukka

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tukka (10-A)

  1. hiusten muodostama karvapeite päälaella, hiukset yhdessä ovat tukka
    Tukka muodostuu hiuksista samoin kuin metsä puista.
  2. (slangia) häpykarvoitus
    Sillä tyypillä oli tummat hiukset mutta oranssi tukka.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tukka tukat
genetiivi tukan tukkien
(tukkain)
partitiivi tukkaa tukkia
akkusatiivi tukka; tukan tukat
Sisäpaikallissijat
inessiivi tukassa tukissa
elatiivi tukasta tukista
illatiivi tukkaan tukkiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tukalla tukilla
ablatiivi tukalta tukilta
allatiivi tukalle tukille
Muut
essiivi tukkana tukkina
translatiivi tukaksi tukiksi
abessiivi tukatta tukitta
instruktiivi tukin
komitatiivi tukkine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]