kuontalo
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuontalo (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuo̯nt̪ɑlo/
- tavutus: kuon‧ta‧lo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuontalo | kuontalot |
| genetiivi | kuontalon | kuontalojen kuontaloiden kuontaloitten |
| partitiivi | kuontaloa | kuontaloita kuontaloja |
| akkusatiivi | kuontalo; kuontalon |
kuontalot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuontalossa | kuontaloissa |
| elatiivi | kuontalosta | kuontaloista |
| illatiivi | kuontaloon | kuontaloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuontalolla | kuontaloilla |
| ablatiivi | kuontalolta | kuontaloilta |
| allatiivi | kuontalolle | kuontaloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuontalona | kuontaloina |
| translatiivi | kuontaloksi | kuontaloiksi |
| abessiivi | kuontalotta | kuontaloitta |
| instruktiivi | – | kuontaloin |
| komitatiivi | – | kuontaloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuontalo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]slaavilainen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuontalo Kielitoimiston sanakirjassa
- ”Kuontalo”. Kysymyksiä ja vastauksia. Sanojen alkuperä. Kotimaisten kielten keskus
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.