peruukki
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- luonnon hiuksista tai keinokuidusta valmistettu hiuksia korvaava tai täydentävä pukine tai hiuksia jäljittelevä päähine, jota voidaan käyttää naamiointivälineenä tai eräissä kulttuureissa arvoaseman symbolina
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈperuːkːi/
- tavutus: pe‧ruuk‧ki
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | peruukki | peruukit |
| genetiivi | peruukin | peruukkien (peruukkein) |
| partitiivi | peruukkia | peruukkeja |
| akkusatiivi | peruukki; peruukin |
peruukit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | peruukissa | peruukeissa |
| elatiivi | peruukista | peruukeista |
| illatiivi | peruukkiin | peruukkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | peruukilla | peruukeilla |
| ablatiivi | peruukilta | peruukeilta |
| allatiivi | peruukille | peruukeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | peruukkina | peruukkeina |
| translatiivi | peruukiksi | peruukeiksi |
| abessiivi | peruukitta | peruukeitta |
| instruktiivi | – | peruukein |
| komitatiivi | – | peruukkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | peruuki- | |
| vahva vartalo | peruukki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- peruukki Kielitoimiston sanakirjassa