hius

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hius (39)

  1. ihmisen päälaella kasvava yksittäinen karva, yksi tukan muodostavien hiusten joukossa; yhdysosana myös kuvaannollisessa merkityksessä
    Tarjoilija, keitossani on hius!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhiu̯s/
  • tavutus: hius

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hius hiukset
genetiivi hiuksen hiusten
hiuksien
partitiivi hiusta hiuksia
akkusatiivi hius;
hiuksen
hiukset
sisäpaikallissijat
inessiivi hiuksessa hiuksissa
elatiivi hiuksesta hiuksista
illatiivi hiukseen hiuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hiuksella hiuksilla
ablatiivi hiukselta hiuksilta
allatiivi hiukselle hiuksille
muut sijamuodot
essiivi hiuksena hiuksina
translatiivi hiukseksi hiuksiksi
abessiivi hiuksetta hiuksitta
instruktiivi hiuksin
komitatiivi hiuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hiukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hius-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hiuksenhieno, hiushalkeama, hiusharja, hiushoide, hiushoitola, hiushuokoisuus, hiushygrometri, hiusjauhe, hiusjuuri, hiuskampa, hiuskarva, hiuskato, hiuskelmu, hiuskiehkura, hiuskieli, hiuskihara, hiuskiinne, hiuskoru, hiuskuontalo, hiuslaine, hiuslaite, hiuslakka, hiuslaskos, hiuslisäke, hiuslääke, hiusmaneetti, hiusmarto, hiusmikrometri, hiusmuoti, hiusnauha, hiusneula, hiuspalmikko, hiuspanta, hiuspiiska, hiuspilli, hiuspinne, hiuspinni, hiuspohja, hiuspussi, hiusputki, hiusraja, hiusrasva, hiusravinne, hiusristikko, hiussairaus, hiussaniainen, hiusseppele, hiussieni, hiussolki, hiussuoni, hiussuonisto, hiussuortuva, hiussykerö, hiustenhalkoja, hiustenleikkuu, hiustenlähtö, hiustiehyt, hiustukko, hiustukku, hiustupsu, hiustäi, hiustöyhtö, hiusverkko, hiusvesi, hiusviiva, hiusvoide, hiusväri, hiusöljy, käpyhius, luonnonhius, niskahius, ohimohius, otsahius, tekohius

Idiomit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hius Kielitoimiston sanakirjassa

Võro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hius (gen hiusõ, hiussõ, part hiust)

  1. hius

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 363. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.