kaljuuntuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kaljuuntuminen
- hiusten kasvun väheneminen tai loppuminen kokonaan
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaljuuntuminen | kaljuuntumiset |
| genetiivi | kaljuuntumisen | kaljuuntumisten kaljuuntumisien |
| partitiivi | kaljuuntumista | kaljuuntumisia |
| akkusatiivi | kaljuuntuminen; kaljuuntumisen |
kaljuuntumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaljuuntumisessa | kaljuuntumisissa |
| elatiivi | kaljuuntumisesta | kaljuuntumisista |
| illatiivi | kaljuuntumiseen | kaljuuntumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaljuuntumisella | kaljuuntumisilla |
| ablatiivi | kaljuuntumiselta | kaljuuntumisilta |
| allatiivi | kaljuuntumiselle | kaljuuntumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaljuuntumisena (kaljuuntumisna) |
kaljuuntumisina |
| translatiivi | kaljuuntumiseksi | kaljuuntumisiksi |
| abessiivi | kaljuuntumisetta | kaljuuntumisitta |
| instruktiivi | – | kaljuuntumisin |
| komitatiivi | – | kaljuuntumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaljuuntumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaljuuntumis- | |
Etymologia
[muokkaa]verbi kaljuuntua + johdin -minen